Sometimes I feel like throwing my hands up in the air but i know i can count on you
Sometimes I feel like saying "Lord I just don't care"
But you've got the love I need To see me through
Sometimes it seems that the going is just too rough
And things go wrong no matter what I do
Now and then it seems that life is just too much
But you've got the love I need to see me through When food is gone you are my daily need When friends are gone I know my savior's love is real You know it's real [ Lyrics from:
En ole kerennyt kirjoitellakkaan mitään taas pitkään aikaan, sillä olen ollut viimeiset kolme viikkoa ulkomailla (Englannissa ja Portugalissa) Joten Poninkaan kanssa en ole kerennyt vielä puuhastella paljoa. Nyt Ponin on kuitenkin tullut pois laitumelta ja laihdutuskuuri voi vihdoinkin alkaa! Kyllä tuo saadaan timmiksi (toiveajattelua.)
Poni poseeraa uudessa riimussaan ;)
Tuli taas vaihteeksi ostettua ponille uusi Eskadronin sininen riimu sekä uusi Eskadronin estemallinen sininen/violetti satulahuopa jonka saan valjaskolmiosta tällä viikolla! Satulahuopiahan ei voi koskaan olla liikaa...
Kännykkälaatu
Eilen tuli kuitenkin käytyä Papen kanssa maastossa ja kivaa oli! Laitoin jopa satulan, ihme etä se edes mahtuu kun massaa on laitumella tullut vähän liikaa :D Ponit oli ihan reippaana, ja jopa lucas jaksoi laukassa kaahailla vaikka mahaa onkin jonkin verran...Poni teki myös tyylikkään loikan hypätessään pientaretta ylös että kuskikin meinasin lentää! Näin "wannabe maastoesteratsastaja" kun pitää aina hypätä kaikki eteen tulevat maastoesteet/pientareet. Muuten maastolenkkimme meni ilman mitään suurempia ninjahyppyjä.
Pitäisikin taas jaksaa tehdä muutama kunollinen maastoeste, että pääsisi taas vaihteeksi hyppäämään!
Nonniin, tupla bloggaus tänään! Eli Tässä on siis osa kaksi hevoshistoriastani, ja voisin kertoa seuraavaksi toisesta hepastani, Vikestä!
Uljas musta!
Viking Rus, 15-vuotias musta trakehner ruuna oli seuraava hevoseni Kostin jälkeen. Etsimme Kostin jälkeen hevosia ja kävimme muutamia koeratsastamassa, ja meinasimme päätyä ostamaan yhden suokkitamman, mutta kauppoja ei lopulta tullutkaan ja olimme epätoivoisia hevosen etsinnän kanssa. Lopulta löytyi lyhyt ilmoitus 15-vuotiaasti ruunasta ja sitten äiti soittikin jo myyjälle ja puhelun jälkeen olikin kaupat jo Vikestä sovittukkin. (kyllä, todella viisasta ostaa hevonen näkemättä :D)
Tämän kuvan perusteella Vikke ostettiin
Vikke oli ratsastuskoulussa myynnissä, mutta myytin koska ei soveltunut sinne. Myyjä selitti että Vikke saattaa joskus pukitella esteitä hypätessä, ja ei sen vuoksi sovellu ratsastuskouluun. No me sitten tyhmänä uskoimme mitä myyjä sanoi ja ostimme Viken näkemättä ja koeratsastamatta.
Omalla tallillame Vikelle tehtiin vielä vakuutustarkastus jossa Vikke todettiin terveeksi ja mitään ongelmia ei ilmennyt.
Vikke oli luoteeltaan ihan kiltti ja hoidettaessa toimi hyvin, ei purrut tai potkinut.
Ensimmäiset kaksi viikkoa meni Viken kanssa hyvin ja suurempia ongelmia ei ilmennyt, ja olimme ihan ihmeissämme että miksi Vikke oli myyty "ongelmallisena" no kyllähän se pian selvisi...
Kahden viikon jälkeen tipuin ensimmäisen kerran Viken pukittaessa, ja valitettavasti se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi kun tipuin pukitusten takia. Viken pukit eivät olleet mitään tavallisia pikku pukkeja tai ilopukkeja. Vikkeä voisi kuvailla kunnon katapultiksi, selässä ei yksinkertaisesti pysynyt kukaan, en kuitenkaan halunnut antaa periksi vaan jatkoin Vikella ratsastamista ja kävin valmennuksissa. Tipuin kuitenkin niin monia kertoja ja lopulta en enään uskaltanut mennä Viken selkään ollenkaan.
Vikelle etsittiin vuokraajaa joka ratsastaisi sillä, koska en mennyt enään Viken selkään. Lopulta löytyi vuokraaja, mutta valitettavasti vuokraajakin sai maistaa Viken temppuilua ja tippui monia kertoja Vikeltä.
Vikke meni myyntiin, ja yksi kiinnostunut ostajaehdokas tuli Vikkeä koeratsastamaan ja oli kiinnostunut ostamaan Viken. Lopulta kuitenkin päätimme että Vikkeä ei myydä vaan kokeillaan pitää sitä vielä.
Olin ollut ratsastamatta jo hetken, joten otin itseäni niskasta kiinni ja pakotin itseni Viken selkään pitkästä aikaa ja aloin taas ratsastamaan. Ensimmäiset viikot menivätkin taas hyvin, mutta taas sen jälkeen alkoi temppuilut ja pukitus...
Pukitushan ei ollut Viken ainoa ongelma, Vikke oli vaarallinen taluttaa ja käsitellä muualla kuin karsinassa koska Vikke tuli päälle. Jäin kaksi kertaa viken alle kun Vikke juoksi päältäni riistäytyessään talutuksesta irti. Jos Vikellä oli mahdollisuus niin se riistäytyi irti ja juoksi pitkin tallin pihoja ja ei antanut kiinni. Viken juoksutukseen tarvittiin lopulta kaksi ihmistä pitelemään että se ei pääsisi riistäytymään irti. Jos Vikellä oli huono päivä, niin edes sen selkään ei päässyt...
Lopulta emme enään tienneet mitä tehdä, koska Vikke oli tarkastettu ja todettu terveeksi sekä Viken varusteet olivat täysin sopivia. Kukaan ei osannut sanoa mistä ongelmat voisivat johtua ja lopulta päädyimme etsimään Vikelle ylläpitokotia sille emme yksinkertaisesti voineet pitää näin vaikeaa hevosta.
Yksi kiinnostunut tuli koeratsastamaan, mutta Vikke päätyi näyttämään temppunsa koeratsastajallekkin eikä siitä tullut mitään. Sen olimme päättäneet että Vikkeä ei enään ikinä myydä eteenpäin, koska Vikke oli kiertänyt omistajilta toisille ja se vain päätyisi kiertoon ja saisi huonoa kohtelua. Lopulta päädyimme Viken lopettamiseen, se oli sillä hetkellä paras ratkaisu, sille emme yksinkertaisesti voineet pitää Vikkeä enään. Jos meillä olisi ollut oma talli pihassa, niin Vikke olisi jäänyt vaikka seurahepaksi, valitettavasti sitä mahdollisuuta ei kuitenkaan ollut. Puolivuotta se kerkesi meillä olemaan, ja paljon on kirjaimellisesti verta hikeä ja kyyneliä vuodatettu. Vikeltä olen kuitenkin kaikista eniten oppinut, ja nyt toivottavasti hieman on sitä järkeäkin kertynyt kokemusten myötä...
Ei ollut mitään tekemistä tänään(kään) joten menin Ponilla ratsastamaan taas vaihteeksi. Sää on ollu ihan hirveä viimeaikoina joten ratsastelutkin on jäänyt vähän vähemmälle kun en viitsi kaatosateessa lähteä ratsastamaan. :(
Mentiin Ponin kanssa tallille taas vaihteeksi,
ja laitoin ponille pelkän naruriimun ja mentiin kentälle hippeilemään.
Oli mukava mennä taas vaihteeksi ilman suitsia, poni toimi yllättävän hyvin ja voltit sujuivat ravissa ja käynnissä hyvin, laukassa on vielä hiottavaa :D Selkeästi huomaa että poni kuuntelee ratsastajaa paremmin (ainakin yleensä..) koska kuuntelee painoapujakin nykyään! Ehkä mekin edistytään ;)
Hippeilyn jälkeen ratsastin takas laitumelle, ja poni pääsi takas ruokansa ääreen :D
Ollaan kaverini (Papen) kanssa suunniteltu, että mentäs heppojen kanssa vähän pitempi lenkki taikka "mini vaellus" olis kiva mennä semmonen 20-30 kilsan maastoretki! Saa nähä jaksaako Poni, pitää ruveta vähän sen kuntoa kohottamaan että se jaksais hyvin sitten mennä pitemmällekkin lenkille.
Ollaan myös menossa Lucasia ja kaverin heppaa uittamaan, saa nähdä mitä siitä tulee :D Lucas ei ole koskaan käynyt edes rannalla joten saa nähä meneekö se veteen...
Pitää vielä mainostaa, kaverin blogia, TÄÄLTÄ Löytyy kuulumisia Papen hepoista, Empusta ja Amsusta :)
Eli ajattelin että voisin hieman kertoa hevoshistoriastani, ja miten olen päätynyt omistamaan Lucasin sekä kertoa erityisesti edellisistä hevosistani. Tämä on 'ensimmäinen' osa ja kirjoitan sitten muissa osissa muista hevosistani sekä tarkemmin Lucasista ja meidän yhteisestä taipaleesta.
Taipaleeni hevosenomistajana on pitkä ja ei niinkään helppo, paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, tie on ollut kaikkea muuta kuin ruusuinen, mutta paljon on opittu ja hetkeäkään en vaihtaisi! Parhaitenhan sitä oppii kantapään kautta!?
Kosti kesällä 2009
Ensimmäisen hevonen ostettiin kun olin 12-vuotias. Hevonen ostettiin Rannikon Ratsutilalta sillä kävin siellä silloin ratsastustunneilla. Costume Designer tutummin Kosti oli ensimmäisen heppani nimi. Omistimme Kostin vain puoliksi, ja toisen puolen omisti Sini. Kosti oli ostohetkellä 19-vuotias Hollanninpuoliveri ruuna, Kostin toinen silmä oli sokea, mutta se ei menoa koskaan haitannut! Kosti oli iästään huolimatta mitä parhain hevonen meille silloin, todellinen opetusmestari. Kostin kanssa pääsi hyvin alkuun hevosen omistajana ja opetti todella paljon minulle.
Luonteeltaan Kosti oli hieman hapan ja ei tykännyt turhista lääppimisistä ja tykkäsi olla omissa oloissaan. Vaihdoimme kuitenkin tallia, ja Kosti pääsi yksityistallille, jossa se sai parempaa hoitoa sekä kohtelua. Kosti piristyi huomattavasti ja muuttui huomattavasti rennommaksi ja luimimiset ja muut jäivät pois!
Ratsastaessa Kosti oli mukava, ei liian reipas mutta ei liian laiskaan, sopiva. Kostilla ratsastin ensimmäiset kertani ilman satulaa ja sen jälkeen ilman satulaa ratsastus onkin jäänyt päälle... (Mihin sitä satulaan edes tarvitsee? :D) Kosti oli luotettava eikä ikinä tarvinnut pelätä että Kosti rupeaisi temppuilemaan.
Ilman satulaa :)
Pellolla baanaamassa!
Kosti oli kuitenkin sen verran iäkäs ja vanhana estehevosena sen nivelet eivät olleet enään kovin hyvässä kunnossa ja kävimme useaan kertaan klinikalla nivelongelmien vuoksi. Lopulta Kostin selkäkin kipeytyi ja useista hieronnoistakaan ei ollut enään apua. Kostista tuli apaattisempi ja
nivelongelmat pahenivat ja lopulta päätettiin että kosti pääsee vihreämmille niityille laukkaamaan ilman kipuja.
Kosti lopettettiin laidunkauden jälkeen tallille.
En olisi voinut omistaa parempaa ensihevosta kuin Kosti, sen kanssa tuli opittua niin monia asioita hevosen hoidosta ja käsittelystä ja silloin sitä huomasi että hevosen omistaminen on kaikkea muuta kuin ratsastamista!
Kaksi vuotta yhteistä taivalta Kostin kanssa! Hetkeäkään en vaihtaisi pois <3
En ole taas muutamaan päivään päivittänyt blogia kun ei ole ollut mitään päivittämistä. Poni on edelleen laitumella villinä ja vapaana ja viimeksi kävin ratsastamassa kolme päivää sitten...Ponihan on oikein päässyt laiskottelun makuun! :D
Käytiin tänään pienellä maastolenkillä tänään Ponin kanssa. Laiton satulankin taas vaihteeksi, ja ihme että se vielä mahtui vaikka Poni on lihonut mahottomasti :D
Onneks ei ollu kauheen kuuma ja aurinkoinen päivä, ei nimittäin ollut niin paljoa paarmoja! Poni ei siedä paarmoja yhtään vaan saa hepulikohtauksia jos paarmat iskee kimppuun :(
Mentiin joku reilu puolentunnin pitunen lenkki, pitempää en viitsinyt tehä kun Poni on muutenkin ollut vapaalla eikä oo missään parhaimmassa kunnossa tällä hetkellä. Poni oli mukavan reipas tänään ja tosi pirteellä päällä, ravailtiin vähän ja otettiin yks reipas laukkapätkä. Laitumelle päin mentäessä rupes vauhti kiihtymään entisestään (poni paralla nälkä ;D) ja ravia yritti Poni tarjota...
